Downshiftaus

Tunnustan: olen itse varsin vakaumuksellinen downshifteri.

Keskustelu velloo kuumana puolesta ja vastaan. Ajankohtainen teema miettiä itse kukin suhtautumistaan työhön! Muoti-ilmiöitä tulee ja menee. Downshiftausta on pidetty ennen tätä marginaaliryhmän puuhasteluna tai outojen tyyppien outona oikkuna. Mutta mitenkäs nyt suut laitetaan, kun downshiftaus on  valtamediateema ja jopa presidentin valintakriteeri?

http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/11/haavisto_ja_soini_eri_linjoilla_downshiftaamisesta_3050494.html

Talouskasvu ei kaadu muutamaan harrastelijadownshifteriin. Kyse onkin siitä, että yleinen pahoinvointi (Suomessa) on nyt jo sitä kaliiperia, että valittavissa oleviin vaihtoehtoihin ei enää sisälly jatkaa entiseen malliin. Valittavissa ovat vaikea ja vaikeampi tie kohti pienempää kasvua tai jopa degrowthia. Muutaman sadan leppoistajan valinta on se vaikea - muutaman sadantuhannen ennemmin tai myöhemmin burnouttiin kaatuvan tie se vaikeampi. Väitteeni perustuu objektiiviseen havainnointiin ja siitä lähtökohdasta subjektiivisen kokemukseen kautta suodattuneisiin johtopäätelmiin.

Onhan meillä kortistossa reserviä, mikä hyppää mielellään työelämään, kun paikkoja vapautuu.

Joka hyppää... jos on paikka auki, johon hypätä. Ei välttämättä ole. Maksimaalisen kasvun ja tehokkuuden taloudessa oravanpyörästä loikanneen työt vaan sälytetään jäljellejääneiden hartioille. Kohta loikkaa seuraava ja seuraava ja seuraava... Exponentiaalinen syöksykierre - se vaikeampi tie.


http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/downshiftaus_saattaa_vahvistaa_perinteisia_sukupuolirooleja_3040357.html
Siis mitä ihmettä?
Uutisartikkeli näyttää lähinnä kuolinkamppailussaan kiemurtelevan kvarttaalitalouden tilatulta hätähuudolta. Aika loistavasti koottu yhteen syyllistämis- ja pelotteluargumentit. Että sikäli ammattitaitoista toimintaa - ammattilaisena aivan toiselta alalta arvostan toki näppäryyttä. YLE:ltä odottaisin kovempaa tasoa. Tässä maassa kun on iso joukko elämässä vielä niitä tämän hyvin/pahoinvointi yhteiskuntamme rakentajia. Ikääntynyttä väkeä, joilla ei ole resursseja samantasoiseen tietoon ja yleisnäkemykseen kuin allekirjoittaneella. Hieman eri mahdollisuudet tarkastella vaikkapa downshiftausta supistetun kansakoulun&yleuutisten tai ylioppilastutkinnon ja satelliittikanavien&netin jäljiltä. Äänioikeus on silti demokraattisesti ääni per naama.

Onko meillä enää varaa jatkaa luterilaisen kultturin päähänpaukutettua työnpalvontaa? Vai tuleeko tuho, kuten Raamatusta olemme lukeneet kultaisen vasikan palvojista? Suorittamisen maksimointi on tämän ajan "kultainen vasikka".

Tähän lienee tarpeen mainita, että en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tai poliittiseen järjestöön. Metsäsusi kulkee omia polkujaan. Laumaeläimenä olen tottakai kiinnostunut myös siitä, miten yhteiskuntajärjestelmät ja pienemmätkin yhteisöt toimivat.

Kuukausi ostamatta mitään

Tämä on samalla sekä protesti jouluhysterialle että testileiri. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää tavattomasti se, että joulusta on tullut rihkamakulttuurin ja kertakäyttöroinan vuotuinen juhlasesonki. Tänä vuonna äänestän jaloillani: en osta mitään kuukauteen. Ja sen ostamattomuuden harkitusti ajoitin juuri tähän kohtaan. Tervetuloa mukaan haasteeseen kokeilemaan, miten hyvin pystyy tekemään jotain aivan "yleiskulttuurista" poikkeavaa ja on ostamatta mitään kuukauden! :)

Noo... ei tässä ole kyse pelkästään rihkamakulttuuriprotestista. Ylläpitoteamin jäsenenä
http://www.survivalismi.com/
olen kiinostunut myös siitä, miten kukainenkin pärjää vaikkapa kriisitilanteessa, jossa takapihan kioski ei olekaan auki aina. Näin korvessa keskellä ei-mitään asujana olen tottunut siihen, että arkielämä on jo jonkinlaista varautumista yhteiskunnan toimimattomuuteen. Moninaiset budjettileikkaukset vaikuttavat siihen, että syrjäkyläisen asukkaan on jo oletusarvoiseti varauduttava siihen, että esim. sähkö töpselistä ei ole itsestäänselvyys. Tulee sitä sähköä sitten taas ennemmin tai myöhemmin vaikka myrskyvahingon jälkeen. Sitten, kun kiireellisemmät linjaviat on korjattu ensin.

Miten hyvin sinä olet varautunut siihen, että itestäänselvyytenä pidetyt asiat eivät jostain syystä toimikaan? Omasta selviytymiskyvystäni otan nyt selvää - siltä osin, että miten elämä sujuu kuukauden ostamatta mitään.

Medikalisaatio

Jostainhan se jokaisen on blogituksensa aloitettava. Olkoon siis minun avaukseni kannanotto medikalisaatioon.

"Mitä enemmän antibiootteja ihminen käyttää, sitä helpommin hän kehittää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja, sanoi lääkäri Cliodna McNulty."

Vaikeasti pysäytettävä kierre. Jotain tarttis tehrä, mutta mitä on tehtävissä? Antibioottikierteeseen joutuneen yksilön kohdalla ei kaiketi paljoakaan - siltä osin yleisellä tasolla paljonkin, että niitä turhia antibioottikuureja ei kirjoiteta.

10% määrätyistä antibiooteista päätyy flunssan omatoimilääkitsemiseen. Hyödyttömäksi hoidon kannalta ja riskiksi kehittämään reistenttejä bakteerikantoja. Melko paha! Miten se olisi estettävisään?

Miksi asiantuntijat suosittelevat käsikauppalääkkeitä flunssaan?
"Hyvin hoidettuna flunssa helpottaa jo neljässä päivässä ja hoitamattomana kestää reilun puoli viikkoa." Vanhan sanonnan mukaan. Havaintojeni mukaan se sanonta on vanhentunut ja ei pidä enää paikkansa. Käsikauppalääkitsijöillä tuppaa menemään puoli talvea enemmän tai vähemmän flunssaisena. Mutta kaitpa se sitten on helpompaa olla puolikuntoinen viikko- ja kuukausikaupalla kuin yksinkertaisesti kaatua vaan pariksi päivää peiton alle kunnon kuumeeseen.

Itse en missään tapauksessa suostu ottamaan mitään lääkettä kausiflunssaan. Kunnon kuume ja yksi vuorokausi olotilassa, joka on suunnilleen kuin kuolemaa tekisi - ja se siitä kausiflunssasta. Nuorempana tuli sairasteltua ahkerampaan, mutta nyt viiksien harmaantuessa aina vain harvemmin. Plasebovaikutustako? Voi olla, mutta enemmän uskon siihen, että oman immuunijärjestelmän harjoitus kehittää ja vahvistaa sitä. Ihan samoin kuin bodarilla patti kasvaa, kun rauta nousee ja treenataan.